VIRON JA SUOMEN VÄLISET SUHTEET SOTIEN AIKANA JA NIIDEN VÄLISSÄ Suomi ja Viro syntyivät valtioina vasta 1917 ja 1918. 1800-luvun puolessa välissä virolaiset kadehtivat Suomea, koska heillä ei Venäjän imperiumissa ollut autonomiaa kuten Suomella. Siitä lähtien noin 100 vuoden ajan virolaisia kiinnosti lähentyminen Suomeen, mutta he eivät saaneet vastakaikua. Suhteiden tienraivaajia olivat 1840-luvulta alkaen tiedemiehet, etenkin kielitieteilijät ja kansanperinteen kerääjät. Vuoden 1905 vallankumous tiivisti suhteita koska monet virolaiset merkkihenkilöt etsivät turvaa Suomesta. Kun taas muutamat suomalaiset, kuten Eino Leino, muuttivat Viroon. Suomi auttoi naapuriaan vapaussodan sytyttyä, ja lisäksi hallitus salli vapaaehtoisen värväämisen. Suomessa vallitsi valtava Viro-innostus. Suomalaisten lyhyt sota talvella ja keväällä 1919 aiheutti erimielisyyksiä: suomalaiset väittivät pelastaneensa Viron, kun taas virolaiset korostivat omaa osuuttaan sodassa. Suomen ensimmäinen säännöllinen lentoreitti avattiin Tallinnaan vuonna 1924. Virolaisten passi- ja viisumipakko poistettiin 1929. Aikakautta leimasi vilkas pirtun salakuljetus Virosta Suomeen. AATTEITA JA SOTILAITA SUOMEN LAHDEN YLI Ennen Viron ja Suomen itsenäistymistä, ne kuuluivat kauan samoihin valtakuntiin; Ruotsiin ja Venäjään. Yhteydet Viron ja Suomen välillä olivat tiiviit. suomenlahden yli kulkivat sotilaat, kauppiaat, salakuljettajat, tieteilijät, kirjailijat ja heimoaktivistit. viron vapaussotaan osallistui vuonna 1919 lähes 4000 vapaaehtoista suomalaista. suomi tunnusti viron ensimmäisenä valtiona 1920.Suomella ja Virolla on sama kansallislaulun sävel. 1920 luvulla sovittiin että reunavaltioyhteistyöstä, mutta eduskunta tietenkin kaatoi sopimuksen. Suomen ja viron välillä oli kuitenkin pitkälle menevää salaista sotilaallista yhteistyötä ennen toista maailmansotaa vuosina 1918-1940. Yhteistyöhön alettiin varmana pidetyn neuvostoliiton yllätyshyökkäyksen varalta. Maiden sotilasjohdolla oli yhteisiä puolustussuunnitelmia pilkku salaista merisotilaallista yhteistyötä, joka käsitti suomenlahden sulun rannikkotykistön asein, miinoin ja sukellusvenein. Ajatuksena oli pääasiassa sulkea Suomenlahti sen kapeimmalta kohdalta. Neuvostoliiton merivoimien arkistoista käy ilmi, että Neuvostoliitto kuitenkin tiesi tarkasti jo alusta lähtien Suomen ja Viron aikomuksista sulkea Suomenlahti, joten Neuvostoliitto esitti Virolle nootin, jossa vaati maalta keskinäistä avunantosopimusta. Neljä päivää myöhemmin tämä sopimus allekirjoitettiin ja Viro siirtyi osaksi Neuvostoliiton turvallisuusjärjestelmää. Suomenlahden sulku Viron ja Suomen yhteistyönä tuli siis tiensä päähän. Suomen ja Viron salaisesta sotilasyhteistyötä vaiettiin yli 60 vuotta. Kaikki siitä kertova salainen asiakirja-aineisto hävitettiin syksyllä 1944 Neuvostoliiton voitettua toisessa maailmansodassa. Viroon ei jäänyt juurikaan yhteistyössä mukana olleita, sillä vuonna1940 Neuvostoliiton miehittäessä Viroa, maan koko sotilasjohto kuljetettiin Siperian pakkotyöleirille menehtymään. Virolaiset eivät kuitenkaan ehtineet hävittää yhteistyöstä kertovia asiapapereita. Jatkosota Kesällä 1940 ilmeni merkkejä jotka viittasivat Neuvostoliiton haluun liittää Suomi itsenäiseksi. Saksa ja Neuvostoliitto olivat syksyllä 1939 solmineet sopimuksen, jonka nojalla Suomi ja Baltian maat luovutettaisiin Neuvostoliiton etupiiriin ja näille maille esitettiin pian tukikohta- ja aluevaatimuksia. Neuvostoliitto otti hallintaansa Viron, Latvian ja Liettuan. Mutta koska Suomi ei suostunut, alkoi talvisota. Jatkosodassa Suomen asevoimissa taisteli yhteensä noin 7000 ulkomaalaista vapaaehtoista, ja heistä 3273 oli virolaisia. Virolaiset eli ”Suomen pojat” oli sijoitettu jalkaväkirykmentti 200:aan ja he taistelivat urhoollisesti Karjalan Kannaksella kesän 1944 raskaissa torjuntataisteluissa. Saman vuoden elokuussa rykmentin sotilaat siirrettiin viroon, jossa he jatkoivat saksalaisten alaisuudessa taistelua maahan tunkeutuvia neuvostoliittolaisia joukkoja vastaan. Jatkosodan ulkomaalaisten, mm. virolaisten, vapaaehtoisten merkitys suomalaisille oli ennen kaikkea se, että Suomea ei ollut unohdettu, sekä avun tuoma yhteenkuuluvuuden tunne, joka on jatkunut sodan jälkeenkin. Jatkosodan jälkeen suomalaiset auttoivat tuhansia virolaisia pakenemaan Ruotsiin, mutta virallinen Suomi luovutti jonkin verran pakolaisia ja sotaveteraaneja Neuvostoliittoon. VIRON JA SUOMEN SUHTEIDEN HISTORIAA Viron ja Suomen suhteet ovat olleet perinteisesti tiiviit. Kuitenkin vasta 1800-luvulta alkaen sekä virolaiset että suomalaiset pitivät yhteyttä tietoisina kansallisista juuristaan. Aikaisempien yhteyksien taustalla ei ollut tietoa siitä, että Suomenlahden toisella rannalla asuu läheinen sukukansa. Viime vuosisadan keskivaiheilla yhteyksiä pitivät lähinnä kielitieteilijät ja kansanrunouden keräilijät. Maiden poliittinen lähestyminen alkoi 1900-luvun alussa, jolloin Venäjän tapahtumat vaikuttivat olennaisesti Venäjään kuuluneiden Viron ja Suomen yhteiskunnalliseen kehitykseen. Kahden maailmansodan välisenä aikana Suomi panosti lähinnä yhteistyöhön Pohjoismaiden kanssa, Viron kehittäessä samanaikaisesti suhteitaan muihin Baltian maihin. Epävirallisella tasolla kanssakäyminen oli kuitenkin erittäin vilkasta varsinkin kulttuuriväen keskuudessa. Vuosina 1919-1932 Suomessa elettiin kieltolain aikaa, mikä aiheutti alkoholin salakuljetusta Virossa. Vuoden 1944 jälkeen Viron ja Suomen välille laskeutui eri yhteiskuntajärjestelmät toisistaan erottava rautaesirippu. Harvat yksityisten henkilöiden ja seurojen väliset yhteydet säilyivät, mutta suurin osa kanssakäymisestä tungettiin neuvostoliiton asettamiin ahtaisiin raameihin. Heimokansan olemassaoloa ei silti unohdettu kummassakaan maassa. Virolaisilla oli mahdollisuus seurata Pohjois-Viroon levinneitä YLEN radio- ja TV-lähetyksiä. Suomessa kontakteja yritettiin pitää yllä Suomi-Neuvostoliitto-seuran kautta. Vuodesta 1965 uudelleen alkanut säännöllinen laivaliikenne Suomenlahden yli antoi suomalaisille taas mahdollisuuden matkustaa Viroon turisteina. 1980-luvun lopulle tultaessa Viroon saapuvien suomalaisturistien määrä hipoi satoja tuhansia. VIRON ITSENÄISTYMINEN Baltian maissa oli harjoitettu venäläistämispolitiikkaa vuoteen 1905 asti, jolloin pitkään jatkunut tyytymättömyys kärjistyi. Sen jälkeen olot hieman vapautuivat ja ajatus itsenäisestä valtiosta syntyi. Ensimmäisessä maailmansodassa Baltian maat, etenkin Viro, taistelivat kuitenkin vielä lojaaleina Venäjän rinnalla. Maaliskuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 tilanne muuttui. Baltian maat olivat valmiit irtautumaan Venäjästä, ja julistautuivat itsenäisiksi valtioiksi vuoden 1918 aikana, mutta kukin niistä joutui taistelemaan niin saksalaisia kuin venäläisiä vastaan vapautensa puolesta 1920 asti. Venäjän väliaikainen hallitus halusi luoda uudet suhteet reunakansallisuuksiin. Niin väliaikainen hallitus antoi 12.4.1917 lain Viron väliaikaisesta itsehallinnosta. Virolaisten asuma-alue yhdistettiin yhdeksi hallinnolliseksi kokonaisuudeksi. Itsehallinnon päättäväksi elimeksi tuli maapäivät ja toimeenpantavaksi elimeksi maahallitus, jonka johtoon valittiin Konstantin Päts. Syksyllä 1917 poliittinen tilanne kärjistyi. Viron maapäivät joutivat pitämään hätäistunnon, koska saksalaiset olivat valloittaneet Riian ja saksalaisten pelättiin etenevän pohjoiseen. Venäjällä tapahtunut lokakuun vallankumous vauhditti itsenäistymispyrkimyksiä, sillä bolsevikkien kansallisuusohjelma tarjosi siihen mahdollisuuden. tosin viron bolsevikit vastustivat irtautumista vallankumouksellisesta Venäjästä. Vallankumouksellinen sotilasneuvosto julistautui ainoaksi valtaa pitäväksi elimeksi Virossa. Maapäivät hajotettiin ja valta siirrettiin sotilas- ja työläisneuvostoille. Saksan hyökkäyksestä huolimatta itsenäisyysjulistus annettiin 24. helmikuuta 1918. Mutta heti seuraavana päivänä saksalaiset nousivat valtaan valloittamalla Tallinnan. Väliaikainen hallitus painui maan alle. 24.2 vakiintui kuitenkin Viron kansallispäiväksi. Saksa ja Neuvosto-Venäjä solmivat maaliskuussa 1918 rauhan, jossa neuvostovenäjä suostui siihen, että viro jäi saksalaisten miehitykseen. miehittäjät pyrkivät koko alueen saksalaistamiseen. VAPAUSSOTA kun saksa antautui marraskuussa 1918 avautui tie viron vapautumiselle. viron koettelemukset eivät kuitenkaan loppuneet tähän. neuvosto-venäjä mitätöi saksan kanssa tehdyn rauhansopimuksen ja aloitti hyökkäyksen viroon. hmm. väliaikaisen hallituksen rinnalla perustettiin neuvosto-hallitus, jonka tavoite oli muuttaa viro neuvostotasavallaksi. bolsevikit miehittivät alueita virosta. koska väliaikaisella hallituksella ei ollut heti toimivaa armeijaa, joten se turvautui mm. vapaaehtoisjoukkoihin. suomesta lähti noin 3700 vapaaehtoista viroon taistelemaan. helmikuuhun 1919 mennessä puna-armeija olikin työnnetty pois viron alueelta. elokuun lopulla neuvostovenäjä esitti rauhantarjouksen virolle ja neuvottelut käynnistyivät syyskuussa. aselepo solmittiin 31.12.1919. rauhansopimus allekirjoitettiin Tartossa helmikuussa 1920. sopimuksessa neuvosto-venäjä tunnusti viron itsenäisyyden. lisäksi viro sai alueita ja suuret sotakorvaukset neuvosto-venäjältä, joka sai kuitenkin huomattavat kauttakulkuoikeudet viron läpi. VIRON JA SUOMEN VÄLISIÄ TÄRKEIMPIÄ SOPIMUKSIA -sopimus sijoitusten edistämisestä ja suojelusta -sopimus taloudellisesta yhteistyöstä ja tuesta -sopimus keskinäisestä avunannosta tulliasioissa -lentoliikenne sopimus -sopimus yhteistyöstä pilaantumisvahinkojen torjumisessa merellä -sopimus Suomenlahden aluevesirajojen muuttamisesta -sopimus yhteistyöstä rikosten torjunnassa -sopimus yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta onnettomuustapauksissa -sopimus laittomien maahan saapuneiden ja maassa oleskelevien henkilöiden takaisin ottamisesta -viisumivapaussopimus -sopimus sosiaaliturvasta Lisäksi ovat voimassa sopimukset sodissa menehtyneiden muiston vaalimisesta, etsintä- ja pelastuspalveluista merellä ja ilmassa, vesien suojelusta sekä ydinturvaa koskevasta tietojen vaihdosta. TOISESTA MAAILMANSODASTA.. Viro tahtoi pysytellä mahdollisimman puolueettomana, mutta oli pakotettu tekemään Neuvostoliiton kanssa tukikohtasopimuksen 1939. Viroon tuli 25000 sotilasta suljettuihin tukikohtiin. Toukokuussa 1940 Neuvostoliitto painosti Viroa päästämään 90000 Neuvostoliittolaista sotilasta maahan. Viro oli miehitetty ilman yhtään laukausta. Maasta kyyditettiin 10000 ihmistä Siperiaan, mm. Presidentti Päts ja armeijan johtaja Laidoner, Venäjän vankiloihin ja sairaaloihin. Joitakin virolaisia myös murhattiin. Hirmuvallan aikana autioitunut maaseutu ja asuintalot asutettiin Venäjältä siirretyillä maahan muuttajilla. Saksalaiset miehittivät Viron, ja miehitystä kesti 3 vuotta (1941-1944). Sodan loppuvaiheessa virolaisia lähti pakolaisiksi noin 80000. Suurin osa pakeni Ruotsiin, Saksaan, USA:han, Kanadaan ja Australiaan. Monet joutuivat viettämään pitkiäkin aikoja leireillä ja yhteydet kotimaahan katkesivat vuosiksi. Virosta tuli sosialistinen Neuvostotasavalta.