World School 2006
World School Forumin perusti vuonna 1997 Masaki Matsudaira Kanton kansainvälisestä koulusta Tokiosta. World Schoolin pyrkimyksenä on luoda yhteistyötä eri maiden koulujen välillä, edistää rauhanomaista kehitystä maailmassa ja auttaa opiskelijoita kehittymään suvaitseviksi maailmankansalaisiksi. Joka vuosi konferenssissa on eri teema, ja tänä vuonna työskenneltiin ympäristön ja luonnonsuojelun parissa, mihin Australian Brisbane tarjosi erinomaiset puitteet. Brisbane sijaitsee Queenslandin osavaltiossa Tyynen valtameren rannalla, mutta sen lähituntumasta löytyy sademetsiä, vuoristoja ja luonnonpuistoja. Brisbane on myös voimakkaasti kasvava muuttokeskus, joka painii erilaisten ympäristöongelmien kanssa, mm. vedenpuute on koko osavaltiossa iso ongelma. Näin konferenssin teemat tulivat esille monin eri tavoin: erilaisissa ulkoilma-aktiviteeteissa ja tutustumiskäynneillä projektitöiden lisäksi. Australian World School Forum tarjosi meille osallistujille myös ainutlaatuisen tilaisuuden työskennellä monikulttuurisessa työympäristössä ja syventää eri kulttuurien ja kielten tuntemusta. Järjestäjänä toimi paikallinen anglikaaninen yksityiskoulu St. Paul's School, jonka opettajat, opiskelijat ja koko henkilökunta tekivät kaikkensa tapahtuman onnistumiseksi.
World School oli meille kaikille neljälle osallistujalle (Tuija Kae, Joni Niemi, Eveliina Ruuska ja Jenna Venäläinen) unohtumaton kokemus, josta kerromme nyt seuraavaksi hieman tarkemmin.
Klikkaa kuvia nähdäksesi ne isompina.
Australian polttavan auringon alla
Sunnuntaina saapuessamme Brisbanen lentokentälle olimme kaikki melko väsyneitä. Lento oli kestänyt vaatimattomat 24 tuntia. Jo lentokentällä tapasimme muita opiskelijoita ympäri maailmaa ja odotellessamme bussia tuli juteltua paljonkin. Aikamme odoteltua saapui kyytimme ja astelimme matkatavaroinemme uusien ystäviemme kanssa bussiin.
Kiertelimme rantaa odotellessamme muita oppilaita, joiden lento saapui vasta iltapäivällä. Aurinko oli todella polttava verrattuna Suomeen. Lopulta kaikki oppilaat olivat saapuneet ja aloimme siirtymään ensimmäiseen majapaikkaamme Tallebudgeraan.
Meidät jaettiin heti huoneisiin sukupuolen mukaan ja saimme vihdoinkin lopettaa matkalaukkujen raahaamisen. Jokainen suomalainen asui yksinään ulkomaalaisten kämppisten kanssa. Aluksi tuntui hieman oudolta olla saman katon alla ihmisten kanssa joista ei tiennyt juuri mitään.
Pian Jokainen ryhmä esitteli itsensä ja kansalaisuutensa lyhyesti jonka jälkeen meistä otettiin valokuva. Meidät oli jo ennen Australiaan lähtöä jaettu ryhmiin joissa suoritimme eri aktiviteetteja. Minä (Joni) satuin olemaan samassa ryhmässä Eveliinan kanssa.
Ennen varsinaisia aktiviteetteja annettiin opiskelijoille mahdollisuus käydä kävelyllä paikallisessa puistossa, lähtö klo 06.00! Aktiviteetit ryhmämme aloitti High ropes:illa. Eli meidän tuli kiivetä
Saimme turvallisuussyistä meloa vain poukamassa, joka näkyy osittain ylhäällä olevassa kuvassa. Tietysti kilpailun kiihtyessä miehet kaatelivat toistensa kanootteja, keräten samalla naistenkin huomion.
Toisena päivänä Kävimme O’Reillysin sademetsässä. Näimme maailman vanhimpia puita (noin 15 000 vuotta) ja tutustuimme sademetsän ihmeisiin. Linnut olivat varsin kesyjä: Kyllä säikähti, kun yhtäkkiä kuului hirveä rysäys ja huomasi päänsä päällä olevan punaisen linnun. Kokeilimme samalle laitetta nimeltä Flying Fox. Vaijeri meni vuorenrinteeltä toiselle, meidät laitettiin valjailla vaijeriin kiinni ja sitten liu’uimme korkeammalta rinteeltä alas – jopa Tuija (joka yleensä välttää korkeita paikkoja).
Keskiviikkona oli pakattava, sillä oli lähdön aika. Aamiaisen jälkeen astelimme taas bussiin ja ajoimme Eläintarhaan. Olimme krokotiili-showssa ja sen jälkeen kiertelimme vapaasti. Näimme koalia, elefantteja, kenguruita ja monia muita eksoottisia eläimiä.
Silmiini osui myös suuri määrä ilmoitustauluja joihin oli liimattu paitoja, kukkia, krokotiili leluja ja kaikkea vastaavaa. Steve Irwin, yksi Australian tunnetuimmista miehistä kuoli rauskun pistoon ja hänen muistonsa suurena krokotiilinmetsästäjänä jäi ihmisten sydämiin. Lopulta lähdimme eläintarhasta ja lähdimme kohti St. Paulsin koulua.
Joni Niemi
Isäntäperheissä asuminen ja World Fair
Keskiviikkona 18.10 lähdimme Tallebudgerasta kohti Australian Zoo:ta, jossa vietimme iltapäivän ihaillen kenguruita, koaloita, krokotiilejä ym. Australian ainutlaatuisia eläimiä. Aurinkoisen ja hauskan iltapäivän kääntyessä illaksi, suuntasimme matkamme kohti St. Paul’sin suurta ja viehättävää kampus-aluetta. St. Paul’sin koulu on anglikaaninen yksityiskoulu, jossa on n. 1600 oppilasta. Oppilaat ovat 4-18-vuotiaita ja kaikki käyttävät koulupukuja.
Keskiviikko-iltana kokoonnuimme kaikki kampus-alueella sijaitsevaan kappeliin, jossa tapasimme isäntäperheemme, joiden luona meidän oli määrä yöpyä seuraavat neljä yötä. Isäntäperheet olivat kaikki hyvin erilaisia, mutta heitä yhdisti australialaisille tyypillinen kohteliaisuus, ystävällisyys ja vieraanvaraisuus. Itse asustelin Bellin nelihenkisen perheen luona, johon kuului vanhemmat ja 10-vuotias tyttö sekä 14-vuotias poika. Koko perhe oli erittäin mukava ja he toivottivat minut lämpimästi tervetulleeksi luokseen. Eikä heidän talossaankaan ollut valittamista. Heidän suuresta ja avarasta kodistaan löytyi kaikki herkut uima -ja porealtaista biljardi –ja pingispöytiin.
Torstai-aamuna menimme jälleen St. Paul’sin koululle, jossa vietimme koulun 11. luokkalaisten (eli 16-17-vuotiaiden) kanssa hupaisaa ”leadership” päivää tehden erilaisia tehtäviä, jotka liittyivät omien tietojen ja taitojen kehittämiseen. Tämän jälkeen iltapäivällä oli luvassa ainutlaatuinen kokemus: Storey Bridge climb! Kiipesimme n.
Perjantai-aamuna saavuimme jälleen koululle ja aloitimme valmistelut World Fairia varten. Jokainen osallistujamaa valmisteli omasta kotikaupungistaan –ja maastaan kertovan esittelypöydän -ja taulun ja tämän jälkeen meillä oli vielä hetki aikaa harjoitella esityksiämme, jotka suurimmalla osalla olivat tansseja, lauluja tai pieniä näytelmiä. Jännitys kutkutti vatsan pohjassa, koska meidän esiintymisvuoromme oli ensimmäisenä. Onneksi Even viulunsoitto sekä kansantanssimme molemmat sujuivat loistavasti! Saimme tanssistamme paljon kehuja ja kiitosta, ja tanssi sai ihmiset jopa taputtamaan rytmin tahdissa. Esitysten jälkeen hyvissä tunnelmissa lähdimme kukin oman isäntäperheemme kanssa viettämään iltaa. Minulla oli luvassa rauhallinen ilta porealtaassa rentoutuen ja elokuvaa katsellen.
Lauantaina suuntasimme jälleen koululle tekemään viimehetken valmistelut esittelypöytiämme ja esityksiämme varten. Oli nimittäin luvassa avoimien ovien päivä, jolloin ihmiset pääsivät tutustumaan vapaasti eri maihin sekä niiden tarjoamiin esityksiin. Ihmisiä tulvi runsaasti koululle ja erityisesti suomalaiset makeiset, suklaa, muumit sekä kansallispuvut herättivät suurta kiinnostusta. Iltapäivällä oli taas meidän vuoromme esittää kansantanssimme, joka sujui jälleen mainiosti. Rytmi oli jo selkeästi verissä, eikä jännittänyt läheskään niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla. Esitysten jälkeen meillä oli luvassa puunistutustilaisuus.
Kaikkien maiden edustajat yhdessä istuttivat puun, ja tämä symboloi sitä, että kun kaikki yhdessä kylvämme jotain pientä, siitä ajan kuluessa kasvaa vielä jotain suurta ja merkittävää.
Pitkän, mutta hauskan päivän päätteeksi jokainen maa purki esittelypisteensä ja oli taas aika palata isäntäperheen kanssa kotiin. Minä pääsin jälleen rentoutumaan porealtaaseen sekä pelaamaan biljardia ja nauttimaan hyvästä ruoasta. Ilta oli oikein mukava ja vaikka perheen lapset olivat melko paljon minua nuorempia, se ei haitannut meitä tulemasta loistavasti toimeen keskenämme.
Sunnuntaina vietimme jokainen päivän yhdessä isäntäperheidemme kanssa. Minä sekä isäntäperheeni heräsimme varhain aamulla ja lähdimme viemään perheen pojan, maastopyöräilyä harrastavan Timin, kauden päätösjuhlaan läheiselle leirintäalueelle. Tämän jälkeen minä ja muu perhe suuntasimme mukavaan, pieneen kahvilaan syömään aamupalaa: pannukakkuja, jäätelöä ja mansikoita. Herkullista! Aamupalan jälkeen menimme käymään lähellä sijaitsevassa puistossa, jossa saimme hetken aikaa ihastella Australian eläimiä, kuten vompatteja ja vallabeja. Tämän jälkeen palasimme hakemaan Timin juhlasta ja suuntasimme matkamme kohti kaupunkia.
Saavuttuamme Brisbanen keskustaan, lähdimme Citycat-ajelulle, eli veneajelulle, joka on yksi parhaista tavoista nähdä kaupunkia. Oli ihanaa seistä veneen kannella, katsella kaupunkia ja kokea vauhdin hurmaa. Vene nimittäin kiisi melko kovaa vauhtia. Citycat-ajelun jälkeen lähdimme käymään Mt Coot-tha vuorella, josta oli upeat näköalat Brisbanen kaupungin yli. Tämän jälkeen lähdimme nauttimaan illallista läheiseen sushi-ravintolaan.
Loppuilta sujuikin mukavasti pingistä pelaten ja päivän aikana kuvattuja videoita ja kuvia katsellen.
Maanantaina 23.10 koittikin sitten aika hyvästellä isäntäperheet ja suunnata kohti paratiisisaarta, Couran Covea. Tulen ikävöimään isäntäperhettäni ja toivottavasti vielä jonakin päivänä näen heidät uudelleen. Ainakin he toivottivat minut tervetulleeksi luokseen milloin vain. En tule ikinä unohtamaan heitä, enkä niitä hauskoja päiviä, jotka vietin heidän kanssaan.
Jenna Venäläinen
23-27.10.2006, Courant Cove
Maanantaiaamuna hyvästelimme isäntäperheet ja matkamme Australian reissun viimeistä etappia kohti alkoi. Aamupäivällä meillä oli ensimmäiset ympäristöä koskevat seminaarit Queensland University of Technologyssa. Erityisesti saimme kuulla Queenslandin ympäristöstä. Seminaarien ja luonaan jälkeen ajoimme lauttasatamaan ja jatkoimme South Stradbroke – saarelle. Heti huomasimme, että olimme saapuneet paratiisiin, missä vallabit eli pienet kengurut pompsahtelivat pitkin pihoja ja aurinko paistoi lämpimästi. Meidät jaettiin kuuden hengen taloihin, tytöt toiselle ja pojat toiselle puolelle saarta. Kävi ilmi, että talot olivat melko suuria ja ensimmäiset tunnit menivätkin ihmetellessä majoituspaikkaa ja tutustuessa lähiympäristöön vuokrattavien pyörien avulla (meille pyörät tosin olivat ilmaisia). Sen jälkeen oli vuorossa BBQ illallinen soihtujen valaisemalla rannalla ja taas vallabit vaelsivat ympäriinsä.
Illalla oli myös ensimmäinen tapaaminen seminaariryhmien kanssa ja ryhmissä keskusteltiin omasta aiheesta. Ryhmät oli jaettu siten, että suurimmassa osassa niistä oli kuusi oppilasta ja kaksi opettajaa kaikki eri maista. Pari seuraavaa päivää kuluikin ryhmätöiden parissa tehden julisteita, powerpointteja ja vastaten kiperiin visailu-kysymyksiin. Ryhmien tavoitteena oli tehdä kaksiosainen työ: esitellä oma aihe muille World School oppilaille torstaina seminaarissa ja valmistaa oman ryhmän aiheesta lyhennelmä World School -ympäristöjulistukseen. Torstain esitelmät menivätkin kaikkien osalta oikein hienosti.
Onneksi päivät eivät sentään olleet aivan täynnä työtä vaan meillä oli päivittäin pari tuntia aikaa tehdä mitä huvitti. Me viihdyimme Jennan kanssa enemmän altaalla ja rannalla, mutta opettajamme Tuija ja myös Joni kokeilivat muitakin aktiviteetteja, kuten kanootilla ajelua. Tuija kävi myös lentämässä vesitasolla ympäri saarta ja sai upeita kuvia! Yllä myös kuva World Schoolin naisopettajien WS Ladies Go Bollywood -happeningista.
Iltaisin huonetarkastusten jälkeen suuri ryhmä tyttöjä ja poikia kokoontui yhteen hienoista asunnoistamme partyhouse 19:ssa, jossa minä itse asustelin, iltojen aikana tutustuimmekin toisiimme hyvin.
Perjantai tuli liian nopeasti ja meidän piti kerätä kimpsumme ja hyvästellä luksuskotimme. Kävimme perjantaina Aboriginal-keskuksessa ja opimme heittämään bumerangia ja saimme kuunnella didgeridoota, pojat saivat myös yrittää soittaa sitä. Perjantai-iltana meillä oli ”Bushdance” ja söimme hyvää ruokaa, saimme jopa keitettyjä perunoita ja opimme australialaisia tansseja, se oli todella hauskaa! Illan päätteeksi meidän täytyi hyvästellä kaikki australialaiset ja muut oppilaat, sillä joidenkin lennot lähtivät jo hyvin aikaisin seuraavana aamuna. Lauantaina halailimme jälleen ja itkimme paljon. Ennen lähtöä meillä oli vielä muutama tunti aikaa ostella tuliaisia ostoskeskuksesta ja lentokentältä, jonka jälkeen alkoikin melkein vuorokauden mittainen kotimatka.
Eveliina Ruuska
World Schoolissa opiskelijoiden ja opettajien kirjoittamat ympäristöjulistukset ja eri ryhmien tekemät powerpointit ovat nähtävillä World Schoolin sivuilla: http://www.wscommittee.com/ws/ws2006/EN/en_charter_result.htm ja http://www.wscommittee.com/ws/ws2006/EN/en_teacher_charter_result.htm.
Ryhmiä oli yhdeksän ja seuraavista aiheista ryhmät valmistivat kattavat powerpoint-esitykset englanniksi:
- Natural and Impacted Environment
- Environmental Hazards
- Built Environment
- Infrastructure
- Community and Government Policies
- Community and Individual Practices
- Economic and Environmental Objectives and Practices
- Our Homes and the Environment.
World Schoolin sivuilla on myös lisää kuvia koko kahden viikon ohjelmasta. Ensi vuonna World School kokoontuu jälleen Tokiossa ja aiheena on todennäköisesti ruoka ja miten se liittyy ympäristöön ja ihmisten hyvinvointiin.
Tuija Kae
