Lähtölinjalla

Lukion Solutiimi osallistui innolla jälleen Solumobiili 2e:llä Pisaralla pisimmälle –kilpailuun Nokialla 26.–27.8.2000. Kilpailun ideana on itse rakennetulla ajokilla pyrkiä mahdollisimman pieneen kulutukseen. Edellisen kerran oli oltu kilpailemassa räntäsateisessa säässä Helsingin Malmilla toukokuussa 1999. Syksyn 1999 kilpailu oli jätetty väliin, kun saman kevään kisasta saatuja ajokin muutosideoita ei ehditty toteuttaa. Niinpä koko viime lukuvuosi tähdättiin elokuun 2000 kilpailuun. Kaikesta huolimatta tuli kiire saada ajokki toimintakuntoon.

Toukokuun alkuun asti luulimme kaiken olevan kunnossa, kunnes pääsimme ulos ajamaan testiä. Silloin totesimme, ettei koneesta saatukaan riittävästi tehoja ulos Solumobiilin kuljettamista varten. Kokeilimme muutamana päivänä, saimme tosi huonoja tuloksia ja lopulta päätimme vaihtaa vanhan Hondan koneen takaisin. Sitten alkoikin koeviikko ja koko koneen vaihtoruljanssi voimansiirtoineen jäi elokuulle.

Koulun alettua tiimiläiset viettivät pitkiä iltoja koululla ilta toisensa jälkeen. Samalla etsittiin vielä osia; yhden kotoa löytyi tulpan hattu, toiselta Monkeyn ratas. Loppuun asti jännitettiin, ehditäänkö ajoissa valmiiksi, ilmoittauduttu toki oltiin ja muut valmistelut tehty mm. majoitus ja kuljetustraileri varattu. Kisaan lähtöä edeltävänä iltana hurraa-huudot raikuivat teknisen työn luokassa, kun lopulta moottori käynnistyi ja tiesimme pääsevämme kisaamaan! Ajokki pakattiin trailerin kyytiin ja kerättiin mukaan työkaluja sekä kaikenlaisia mahdollisesti tarpeellisia osia ja varusteita.

Lauantaipäivä on katsastusta ja harjoittelua varten ja sunnuntaina käydään varsinainen kilpailu. Molemmat päivät ovat kiireisiä ja työntäyteisiä päiviä. Lauantaina katsastus on avoinna aamu yhdeksästä noin kello 18 asti, ja sunnuntaina kilpailu alkaa noin kello 9 ja päättyy kello 16.

Kilpailuun lähtiessämme tavoitteemme oli ensinnäkin saada ajokki katsastuksesta läpi, sitten saada tulos ja kolmanneksi parantaa omaa vanhaa tulostamme. Näistä kaksi ensimmäistä tavoitetta voivat kuulostaa kovin helposti saavutettavilta, mutta näin ei tilanne ole. Katsastuksessa käydään tarkasti läpi, että ajokki on sääntöjen mukainen, niin turvallisuuden kuin teknisten ratkaisujenkin osalta. Harvoin kaikki asiat ovat kohdallaan ensimmäisellä kerralla, vaan ilmenneitä puutteita koetetaan nopeasti korjata ja sitten mennään uudelleen katsastukseen. Toisekseen yleensä joka vuosi jokin ajokki jää ilman tulosta, kun tekniikka pettää niin, ettei ajokki kestä kilpailun vaatimaa lähes 20 kilometrin ajoa. Solumobiili on tähän asti saanut aina tuloksen eli sikäli ajokkimme tekniset ratkaisut ovat kestäviä.

Lauantaina saavuttuamme Nokialle, totesimme olevamme tavallista kansainvälisemmässä seurassa. Japanilaisilla ja ranskalaisilla oli useampia ajokkeja ja lisäksi portugalialaiset olivat ensimmäistä kertaa kilpailemassa Suomessa.

  Jännittävä katsastus

Saatuamme ajokkimme varikkotelttaamme, teimme vielä pieniä säätöhommia ja sitten suuntasimme katsastukseen. Tänä vuonna katsastus oli jaettu kahteen osaan, turvallisuuskatsastus oli erikseen. Jännittyneinä odotimme, mitä pitää vielä korjata, mutta yllätykseksemme Solumobiili meni heti ensimmäisellä kerralla katsastuksesta läpi. Tämän jälkeen ajokilla pääsi harjoittelemaan radalle.

Ensimmäiset harjoitukset loppuivat lyhyeen, kun kaasuvaijeri irtosi ja ketjut eivät pysyneet päällä. Niinpä mekaanikkomme pääsivät jälleen työhön. Luovuus ainakin kehittyy Solumobiilin rakentamisessa, kun pitää keksiä, miten korjaukset tehdään niillä varusteilla, mitä on mukana. Kolvia ja kulmahiomakonetta (jota emme juuri tällä kertaa uskoneet tarvitsevamme, emmekä siis ottaneet sitä mukaan) lainasimme muilta tiimeiltä, teimme korjaukset ja sitten ajoimme taas testiä. Tänä vuonna emme ehtineet etukäteen ajamaan testiä lainkaan moottorin vaihdon jälkeen ja Nokiallakin ehdimme radalle tavallista vähemmän, kun aiempien testien puutteesta johtuen, teknisiä ongelmia oli tavallista enemmän. Sen verran kuitenkin ehdimme lauantaina ajamaan, että kuljettajamme pyrki löytämään hyvät ajolinjat ja samalla arvioimme kulutusta.

Kilpailun järjestelyissä on Shell vahvasti mukana ja he tarjoavat aina lauantaina illanvieton ruokailuineen ja saunoineen. Tänä vuonna pääsimme nauttimaan kylpylä Edenin uima-altaista ja saunoista, joskin saunat menivät turhan aikaisin pois päältä. Altaan äärelle oli myös katettu illallinen. Majoituksen olimme itse järjestäneet jo ennestään tuttuun kohteeseen Urhatun kurssikeskukseen.

Sunnuntain koittaessa laitoimme majapaikassamme pikaisesti aamupalan ja sitten suuntasimme kohti kilpailualuetta. Vaihdoimme sileät kilpailurenkaat alle, osallistuimme kaikkien tiimien ja ajokkien yhteiskuvaukseen ja sitten lähdimme ensimmäiseen kilpailusuoritukseen. Kilpailussa saa ajaa niin monta kertaa kuin ehtii ennen lähtöjonon sulkemista klo 15.

Tiimiläisten kesken oli tehty kilpailua varten selkeä työnjako. Kierrosajat oli laskettu etukäteen ja nyt kellotettiin kierrosaikoja ja kokonaisaikaa ja näytettiin kuljettajalle etukäteen sovittuja merkkejä siitä, onko nopeus sopiva. Kulutuksen kannalta ei kannattanut ajaa liian kovaa, mutta toisaalta piti huolehtia siitä, että 47 minuutissa ehdittiin ajaa vaadittu 19 580 m.

Ensimmäisellä yrityksellä päästiin maaliin ja siis saatiin tulos. Mittausteltta oli heti maalilinjan jälkeen ja maalilinjan ylityksen jälkeen koettiin muutamia kauhunhetkiä, kun havaittiin Solumobiilin syöksyvän suoraan kohti mittauskatosta. Ajokki pysähtyi katoksen pystytolppaan, mittauslaseja hajosi, mutta onneksi kukaan ei jäänyt alle eikä kuljettajamme satuttanut itseään eli Solumobiilin rakenne kesti. Ihmettelimme, miksi jarrutus ei ollut onnistunut, kunnes havaitsimme toisen puolen jarrupalan irronneen jostakin syystä. Lasin sirpaleiden siivouksen jälkeen mitattiin kulutus ja tuloksena oli 160 km/l. Emme onnistuneet parantamaan entistä tulostamme (170 km/l), mutta tässä vaiheessa mekaanikoillamme oli jo valmiiksi mietittyinä jarrujen korjauksen lisäksi pari muuta kulutusta pienentävää muutosideaa. Tiimiläiset työskentelivät innolla ja vauhdilla. Hyvä kun välillä malttoivat syömässä käydä.

  Mekaanikot työssään

Iltapäivällä pääsimme ajamaan uuden yrityksen. Liekö syynsä ulkoilman lämpötilan kohoamisessa vai missä, mutta hyvästä yrityksestä huolimatta tulos ei parantunut. Pääasia kuitenkin, että saimme ihan kelvollisen tuloksen. Totesimme, että moottorin vaihtopäätös oli ollut aivan oikea. Olihan mukana Portugalista asti joukkue, joka jäi ilman tulosta. Heillä oli samanlainen moottori kuin, minkä me olimme keväällä hylänneet ja he eivät saaneet sen tekniikkaa toimimaan. Meille syntyi kilpailuviikonlopun aikana jälleen uusia kehittelyideoita, joilla yritämme edelleen pienentää kulutusta. Vaikka ennätyksiä emme rikkoneetkaan, saimme kuitenkin kunniakirjan ja kannustuspalkinnon.

Kilpailussa oli kuljettajana Suvi Vaara ja varikkotiimissä toimivat Antti Junttonen, Sampsa Rouhiainen, Simo Tuomisto, Vesa Vaara ja Veli-Matti Vainikainen. Tiimi toimi tosi hienosti ja tunnelma oli hyvä.

Takaisin